Onko ihmisellä, joka on vähän erilainen, itsemääräämisoikeus? Laissa näin kerrotaan, että henkilöllä on oikeus määrätä omasta elämästään sekä päättää hoidostaan ja palveluistaan. Hänellä on myös oikeus tehdä valintoja, saada tukea, ottaa riskejä sekä erehtyä ja oppia, mutta toteutuuko se todellisuudessa?
Nämä ihmiset, joita tapaan päivittäen, kutsuvat itseään erityiseksi ja minusta tämä on juuri oikea sana, sillä he todellakin ovat erityisiä monella eri tavalla ja monesti myös enemmän positiivisessa mielessä kuin negatiivisessa. Miksi he eivät saa päätä omasta elämästään?Ymmärrän, että heitä pitää suojella ja he eivät aina pysty tekemään oikeita ratkaisuja, mutta heillä on myös itsemääräämisoikeus ja heitä pitää osata kuunnella sekä pitää uskaltaa luottaa, että he todellakin osaavat tehdä oikeita päätöksiä, kunhan heille annetaan se mahdollisuus. 
Itselläni oli aika jännä tapaus tässä viikolla, sillä minua lähestyi nuori nainen. Hänellä oli vähän hankala kysymys ja sen tuottaminen kesti tovin, sillä jännitys oli niin suuri. No kysymys tuli vihdoin selville, eli hän halusi kysyä, saako hän osallistua minun vetämilleni tietotekniikka – kusseille. Voi sitä iloa, kun kysymys oli vihdoin tehty ja vielä sai kyllä – vastauksen 
. Asuntolan vetäjä kuitenkin varoitti minua, että tämän nuoren naisen vanhemmat luultavasti sanovat ei! He ajattelevat, että hän on jo koulunsa käynyt, eikä enää saa osallistua kursseille. Voi ei! Mitä tämä on? 
Jos toinen haluaa ilmaiselle (todellakin ILMAISELLE) tikas-kurssille ja hänellä on oma tietokone, niin miksi hän ei saisi osallistua? Se, että hän on kehitysvammainen, ei saisi rajoittaa osallistumista tai vanhempien luulo siitä, että hän ei pärjäisi, ei saa vaikuttaa… Minusta motivaatio on se, joka ratkaisee ja se tuli kyllä todellakin esille, niin suuri oli se ilo ja onni, kun sai meidän puolelta luvan osallistua! Missä on se ns. itsemääräämisoikeus? 
Minulla on kurssilla myös henkilö, joka ei saa ottaa mukaan omaa puhelinta. Tämä puhelin on ostettu, jotta henkilö voisi tarvittaessa soittaa apua, jos jotakin sattuu. No kyllähän se puhelin auttaakin siellä kaapissa, johon se on laitettu… Henkilö ei saa ottaa sitä mukaan, kun lähtee pyöräilemään monen kilometrin päässä olevaan työpaikkaan tai kurssille. No ok, kyllähän se puhelin voi tippua tai unohtua johonkin, mutta… nykyään on kaikenlaisia ”keinoja” joilla puhelimen saa pysymään taskussa, vaikka sen ottaisikin välillä esille… No tässä tapauksessa ei auttanut muu kuin sen, että minä soitin omalla puhelimellani taxin, kun tällainen akuuttinen tarve oli syntynyt. Onneksi olin paikalla, mutta mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ollut paikalla? Olisiko sittenkin hyvä, että se ostettu puhelin olisi sittenkin mukana?
Minulla on myös kurssilla ihana nuori nainen, joka ei saa edes käydä juomassa vettä, sitä halutessaan, kun kaikki juomalasit on lukitussa kaapissa ja niihin ei saa koskea, koska asuntolan henkilökunta on sitä mieltä, että he tietävät koska muilla on jano ja koska ei… No tämä nuori nainen on jo pienestä pitäen ollut vastuussa niin omasta itsestään kuin myös omista vanhemmistaan ja hän kyllä tietää ihan varmasti, koska hänellä on jano ja koska ei. Hän ei saa myöskään käyttää tietokonetta, kun on niin yliaktiivinen sen jälkeen. No ainahan kaikki kielletty on jännittävää… Ok, kyllä tiedän, että se arki on aina erilaista, kuin se minkä ehkä minä näen sen. Mutta… en enää usko ihan kaikkeen, vaan monesti myös asuntoloiden henkilökunta tekee sen, mikä heitä helpottaa. Kyllä aina pitää olla sääntöjä, jotka koskevat kaikkia, olen tässä samaa mieltä… mutta onko se niin hankalaa antaa vähän vapauksia heille, jotka ihan varmasti pystyvät päättämään edes siitä, haluavatko he juoda vettä tai ei?
Onko Suomessa itsemääräämisoikeus vai sovelletaanko me lakia vain siten, miten halutaan? Kuuntelemmeko kaikkia vai teemmekö vain niin, mikä helpottaa meitä? Mitä voisi tapahtua, jos me joskus menemme mukavuusalueen ulkopuolelle? 
ahdata 